Jalostuksellinen vastuu on myös ostajalla

Olen koittanut pitää tätä blogia aika positiivisena kanavana kertoa asioita. Huomasin edellisen kirjoituksen jälkeen, että asioita voi käsittää aika monella tapaa.

Kirjoituksen tarkoitus oli herättää sitä, mikä tilanne on suomessa verrattuna muuhun maailmaan. Suomi on oikeastaan ainut tällähetkellä, jonka rotuyhdistys on ottanut kasvattajillensa "pakotteena" terveystarkastukset sekä hengitystietestin. Siltikin tuntuu, että suomessa on tullut uusi "kettutyttö" sukupolvi, joka on nyt tämän uuden lakihankkeen myötä ottaneet hampaisiinsa koiranjalostuksen.

Mitä jalostuksen tulisi olla? Sen nimen omaan tulisi olla kokonaisuuden vienti parempaan suuntaan. Miksi silti ollaan tässä? Ehkä juuri siksi, että todellisuudessa suurin osa vain teettää pentuja, ajattelematta kokonaisuutta. Jokainen joka edes harkitsee pentujen teettämistä on siinä kohtaa vastuussa koko rodun tulevaisuudesta.
Asia erikseen on sitten lisänä nämä sekarotuiset eli paperittomat, joita ihmiset tykkää kuitenkin kutsua mopseiksi kun ne niitä muistuttavat.



Miksi kirjoitan niin negatiivisesti paperittomista sekä halpatuonneista? Syy on se, että ne helposti pilaa rodun maineen. Syy on juuri tuo yläpuolella mainitsemani asia. Kenelläkään ei ole mitään tietoa näiden koirien taustoista, ne eivät ole edes mopseja. Silti ne viedään esimerkiksi lääkäriin ja sanotaan niiden olevan mopseja; ne usein ovat vielä hyvin sukusiitettyjä sekä todella huonoista oloista.
Ja varmasti tässä vaiheessa joku ärähtää että nekin voi olla hyvin rakkaita. Nyt ei ole kysymys siitä tekeekö paperit tai koiran lähtökohta siitä yhtään sen huonompaa perheenjäsentä, EI, vaan se että nämä koirat eivät ole periaatteessa jalostettuja, ne on jonkun rahankiilto silmissä teettämiä pentuja.

Järkevä tuonti on aina hyväksi, se tulee yleensä aina kalliimmaksi kuin läheltä ostettu. Suurin syy siihen on, että se vaatii töitä ja suhteita. Kukaan omaa kasvatustyötä arvostava ei myy lupaavaa pentua varsinkaan ulkomaille. Niinkuin eräs viisas aikoinaan sanoi on itse ensin saavutettava jotain, jotta saa ostaa hyviä koiria ja se todella on totta. Tuonti tuo aina uutta, toivottavasti, niin hyvässä kuin pahassa. Se minkä panoksen se vaatii hankkijalta on yleensä niin suuri, että se ei ole parin viikon juttu ostaa vaan facebookkuvan perusteella söpö pentu.
Olen itse ollut monessa suhteessa onnekas siinä millaisen tuen sekä apua olen saanut, olen saanut myös käyttää muiden uroksia.



On jotenkin myös hyvin kohtuutonta miten paljon kuulutetaan kasvattajien vastuuta jalostustyössä, se on totta, että kasvattajat monella tapaa vaikuttavat siihen.  Jalostus on hyvin pitkällistä sekä jokaisella on oma näkemys siitä.
Se mikä pyörittää kasvattajan työtä on ostajat; ostaja on vastuussa siitä millaisen mopsin ostaa. Ostaako siltä joka on lähin vaiko siltä joka on panostanut yhdistelmiinsä sekä kasvatustyöhönsä? Se joka heittää kiven rodun jalostustakohtaan eniten yleensä jos oman mopsin omistaa se on kennelnimettömältä tai jopa paperiton. Kennelnimikään ei takaa vielä mitään, se takaa sen ainoastaan, että suurin osa ihmisen jalostustyöstä on nähtävillä.

Haluaisinkin heittää pallon ostajille isolla vastuulla, miettikää todella mistä pentunne otatte.




Kommentit

Suositut tekstit