Jouluisaa menoa mopsien kanssa :)
Tuntuu että tämä joulunaika on aina muka niin kiireistä, että taas tämä blogikin on jäänyt päivittämättä. Päivitetäänkin siis kuulumisiamme tänne urakalla:
Vaikka tämän blogi on mopsiblogi kerrotaan nyt ensin, että olemme saaneet rusakkovahvistusta kotiimme. Marraskuussa haimme tarvasjoelta aivan ihanan Ronjan, joka tuli meille sijoitukseen Tarulta. Virallisesti Ronja on Mustikkametsän Runoileva-Ronja. Vaikka kanit ovatkin enemmän Antin harrastus, olen minäkin niihin hullaantunut. Leijonaharjas on kyllä selvästi kanimaailman mopsi; utelias ja seurallinen. Puputhan asuvat meillä pääsääntöisesti vappana koirien kanssa ja mitään ongelmia ei ole ollut. Alku aloitettiin jopa vähän rohkeemmin mitä Teuvon kanssa aikoinaan ja Ronja on osottautunut vielä rohkeemmaksi ja uteliaammaksi kuin Teuvo oli aikoinaan. Luonne eroja kyllä on näidenkin pupujen kanssa; Teuvo on sellainen rauhallinen "tissivälipoika" kun taas Ronja on huomattavasti sähäkämpi ja hermostuu jos ei saa tahtoaan läpi. Ronja myös pistää nokkansa joka rakoon, niimpä Ronjaa on välillä metsästetty sohvan keskellä yötä kun oli syönyt sohvan katekankaan auki ja keittiön avohyllystä yms. Edu viihtyy parhaiten kanien kanssa, Edu saattaa maata kyljellään ja kuorsata ja Ronja nukkuu Edun päällä.
Tässä muutama pupuista:
Viimeksi kirjoitin Esteristä, onneksi Ester on nyt kunnossa. Jalka on toipunut erittäin hyvin ja liike alkaa olemaan puhdasta sekä kestää rasitusta jo suht hyvin. Uskalsinkin ilmoittaa Esterin jo muutamaan pentunäyttelyyn tammikuussa.
Esterin kohdalla olen kokenut uuden ongelman barffaamisen suhteen; se on niin ahne että kokonaisten luiden syöttäminen on todella hankalaa. Olemmekin kokeilleet vähän kaikkea luuta mitä on tullut vastaan ja sitä enemmän kaivaneet sen kurskusta kokonaisia luita kun se koittaa tukehduttaa itseään. Ongelmana onkin löytää tarpeeksi iso ja lihaisa luu; varsinkin nyt kun hampaat vaihtuu. Tähän asti ainut sopiva luu on ollut naudan rintaluu jota Ester ei ole saanut nieltyä kokonaan.
Kasvun suhteen ollaan menty todella tasaisesti ja hyvin; turkki kiiltää ja hampaatkin on vaihtuneet hyvin. On surullista kun nykyäään useasti näkee todella huonohampaisia koiria; varsinkin mopseja. Omiani ei ole ihmeemmin tarvinnut hammaskiven poistossa käyttää, ainut keneltä on hammaskiveä on jouduttu poistaa on ollut koirat jotka ovat joskus syöneet pääsääntöisesti nappulaa.
Edu joka on syönyt koko ikänsä barffia sillä on ihanan vaaleat hyvät mopsin hampaat; se on jopa saanut niistä kehuja kehissä ja ihmettelyjä miten sillä on "koiran hampaat" eikä mopsin ;)
Tässä muutama kuva Esteristä; itse tykkään tuosta tytöstä kuin hullu puurosta, Esterin luonne on jotain semmoista mistä tykkään mopsilla, tempperamettia ja avoimuutta:
Tasaisesti törmään ihmisiin jotka suhtautuvat tähän ruokintaan hirvittävän skeptisesti; on jokseenkin huvittavaa huomata miten vähän ihmiset oikeasti tietävät tästä. Toisaalta ymmärrän sen hyvin, onhan meille aina toitotettu miten nappulasta koira saa kaiken tarvitsemansa. Myös kasvattajille sekä eläinlääkäreille nämä rehun maahantuojat pitävät koulutuksia siitä miten tämä ja tämä ruoka auttaa siihen ja siihen vaivaan. Näin varmasti on, kukaan vaan ei tunnu ajattelevan mistä tämä ongelma johtuu? Hoidetaan oireet muttei itse ongelmaa. Tämä sama ilmiö kyllä toistuu myös ihmisillä.
Mitä kauemmin olen omilla koirillani tätä barffausta tehnyt sitä kriittisemmin suhtaudun ongelmiin, jotai nappularuokkijat eivät välttämättä edes huomaa tai pitävät normaalina. Yksi iso asia mihin olen kiinittänyt huomion on turkkien likaisuuden tunne ja laatu; omillani turkin rasvakerros on hylkivä eikä niistä jää tahmainen tunne käsiin, lisäksi nykyisin minun nenään nappulakoirat haisevat paljon kovemmin. Tasaisesti myös kuulen vatsavaivoista joita hoidetaan tai vaan todetaan että sillä sattui olemaan löysä maha, kakkaa päivässä neljästi vaikka syö vain kahdesti. Oma huomioni varsinkin pentujen barffaamisen kanssa on tullut että sisäsiisteyden oppiminen on ollut paljon helpompaa, koska pentu kakkaa tasaisemmin ja vähemmin. Myös pissaaminen on vähäisempää koska koiraa ei janota siinä määrin mitä nappularuokinnalla.
Sitten on nämä jotka sekaruokkivat, niinkuin minäkin ennen. Uskoin itsekkin silloin että se on hyvä ruokintamuoto, niinhän se periaatteessa onkin, parempi vaihtoehto kuin pelkästään nappulan syöttäminen. Omien kokemusten mukaan sitä lihan hyötyä ei vaan saa irti siinä määrin mitä sitä annetaan; barffaajilla suoliston bakteerikanta on parempi koska gluteenia ei tule. Sekaruokinnassa Gluteeni estää lihan hyvien bakteerien imeytymisen, myös riski kaasuuntuumiseen on aika suuri. Kun ruoka on eriaikaan sulavaa kaasuuntuminen on hyvin todennäköistä. Tämän olen huomannut myös lähipiirissä sekaruokkijoilla, meidän koirat ei piereksi enkä pidä sitä mitenkään normaalina. Tästä on ihan ihmiskokemustakin, meillä kun siiryttiin ihmisravinto luomuun ja itseleivottuihin leipiin loppui myös ihmisillä ilmavaivat. On kuitenkin hassua että pidetään normaalina että koira piereksii, voi vaan miettiä mitä se koira saa siitä ruuasta irti jos se ruoka mätänee ja kaasuuntuu suolistossa? Imeytyykö siitä mitään vai onko imeytyminen kenties sekaisin?
Näitä ajatuksia aina tulee, varsinkin kun hoitaa nappulakoiria ja huomaa sen eron omiin koiriin, olen entistä tyytyväisempi siihen että uskalsin lähteä tähän kaikkeen ja myös siihen että on ollut onni saada pennunostajia jotka ovat koirien hyvinvointia ajatelleet ja tähän lähteneet. Kiitos teille siitä!
Iso kiitos kaikille kasvateilleni ja blogin lukijoille tästä vuodesta; vietetään rauhallinen joulu ja nautitaan lemmikeistämme. Meidän mopsien jouluruokana on isot lihaisat naudanluut ja laatuaikaa sylissä, paljon suukkoja ja halauksia.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivottaa Kennel Oscularia's
Vaikka tämän blogi on mopsiblogi kerrotaan nyt ensin, että olemme saaneet rusakkovahvistusta kotiimme. Marraskuussa haimme tarvasjoelta aivan ihanan Ronjan, joka tuli meille sijoitukseen Tarulta. Virallisesti Ronja on Mustikkametsän Runoileva-Ronja. Vaikka kanit ovatkin enemmän Antin harrastus, olen minäkin niihin hullaantunut. Leijonaharjas on kyllä selvästi kanimaailman mopsi; utelias ja seurallinen. Puputhan asuvat meillä pääsääntöisesti vappana koirien kanssa ja mitään ongelmia ei ole ollut. Alku aloitettiin jopa vähän rohkeemmin mitä Teuvon kanssa aikoinaan ja Ronja on osottautunut vielä rohkeemmaksi ja uteliaammaksi kuin Teuvo oli aikoinaan. Luonne eroja kyllä on näidenkin pupujen kanssa; Teuvo on sellainen rauhallinen "tissivälipoika" kun taas Ronja on huomattavasti sähäkämpi ja hermostuu jos ei saa tahtoaan läpi. Ronja myös pistää nokkansa joka rakoon, niimpä Ronjaa on välillä metsästetty sohvan keskellä yötä kun oli syönyt sohvan katekankaan auki ja keittiön avohyllystä yms. Edu viihtyy parhaiten kanien kanssa, Edu saattaa maata kyljellään ja kuorsata ja Ronja nukkuu Edun päällä.
Tässä muutama pupuista:
Viimeksi kirjoitin Esteristä, onneksi Ester on nyt kunnossa. Jalka on toipunut erittäin hyvin ja liike alkaa olemaan puhdasta sekä kestää rasitusta jo suht hyvin. Uskalsinkin ilmoittaa Esterin jo muutamaan pentunäyttelyyn tammikuussa.
Esterin kohdalla olen kokenut uuden ongelman barffaamisen suhteen; se on niin ahne että kokonaisten luiden syöttäminen on todella hankalaa. Olemmekin kokeilleet vähän kaikkea luuta mitä on tullut vastaan ja sitä enemmän kaivaneet sen kurskusta kokonaisia luita kun se koittaa tukehduttaa itseään. Ongelmana onkin löytää tarpeeksi iso ja lihaisa luu; varsinkin nyt kun hampaat vaihtuu. Tähän asti ainut sopiva luu on ollut naudan rintaluu jota Ester ei ole saanut nieltyä kokonaan.
Kasvun suhteen ollaan menty todella tasaisesti ja hyvin; turkki kiiltää ja hampaatkin on vaihtuneet hyvin. On surullista kun nykyäään useasti näkee todella huonohampaisia koiria; varsinkin mopseja. Omiani ei ole ihmeemmin tarvinnut hammaskiven poistossa käyttää, ainut keneltä on hammaskiveä on jouduttu poistaa on ollut koirat jotka ovat joskus syöneet pääsääntöisesti nappulaa.
Edu joka on syönyt koko ikänsä barffia sillä on ihanan vaaleat hyvät mopsin hampaat; se on jopa saanut niistä kehuja kehissä ja ihmettelyjä miten sillä on "koiran hampaat" eikä mopsin ;)
Tässä muutama kuva Esteristä; itse tykkään tuosta tytöstä kuin hullu puurosta, Esterin luonne on jotain semmoista mistä tykkään mopsilla, tempperamettia ja avoimuutta:
Tasaisesti törmään ihmisiin jotka suhtautuvat tähän ruokintaan hirvittävän skeptisesti; on jokseenkin huvittavaa huomata miten vähän ihmiset oikeasti tietävät tästä. Toisaalta ymmärrän sen hyvin, onhan meille aina toitotettu miten nappulasta koira saa kaiken tarvitsemansa. Myös kasvattajille sekä eläinlääkäreille nämä rehun maahantuojat pitävät koulutuksia siitä miten tämä ja tämä ruoka auttaa siihen ja siihen vaivaan. Näin varmasti on, kukaan vaan ei tunnu ajattelevan mistä tämä ongelma johtuu? Hoidetaan oireet muttei itse ongelmaa. Tämä sama ilmiö kyllä toistuu myös ihmisillä.
Mitä kauemmin olen omilla koirillani tätä barffausta tehnyt sitä kriittisemmin suhtaudun ongelmiin, jotai nappularuokkijat eivät välttämättä edes huomaa tai pitävät normaalina. Yksi iso asia mihin olen kiinittänyt huomion on turkkien likaisuuden tunne ja laatu; omillani turkin rasvakerros on hylkivä eikä niistä jää tahmainen tunne käsiin, lisäksi nykyisin minun nenään nappulakoirat haisevat paljon kovemmin. Tasaisesti myös kuulen vatsavaivoista joita hoidetaan tai vaan todetaan että sillä sattui olemaan löysä maha, kakkaa päivässä neljästi vaikka syö vain kahdesti. Oma huomioni varsinkin pentujen barffaamisen kanssa on tullut että sisäsiisteyden oppiminen on ollut paljon helpompaa, koska pentu kakkaa tasaisemmin ja vähemmin. Myös pissaaminen on vähäisempää koska koiraa ei janota siinä määrin mitä nappularuokinnalla.
Sitten on nämä jotka sekaruokkivat, niinkuin minäkin ennen. Uskoin itsekkin silloin että se on hyvä ruokintamuoto, niinhän se periaatteessa onkin, parempi vaihtoehto kuin pelkästään nappulan syöttäminen. Omien kokemusten mukaan sitä lihan hyötyä ei vaan saa irti siinä määrin mitä sitä annetaan; barffaajilla suoliston bakteerikanta on parempi koska gluteenia ei tule. Sekaruokinnassa Gluteeni estää lihan hyvien bakteerien imeytymisen, myös riski kaasuuntuumiseen on aika suuri. Kun ruoka on eriaikaan sulavaa kaasuuntuminen on hyvin todennäköistä. Tämän olen huomannut myös lähipiirissä sekaruokkijoilla, meidän koirat ei piereksi enkä pidä sitä mitenkään normaalina. Tästä on ihan ihmiskokemustakin, meillä kun siiryttiin ihmisravinto luomuun ja itseleivottuihin leipiin loppui myös ihmisillä ilmavaivat. On kuitenkin hassua että pidetään normaalina että koira piereksii, voi vaan miettiä mitä se koira saa siitä ruuasta irti jos se ruoka mätänee ja kaasuuntuu suolistossa? Imeytyykö siitä mitään vai onko imeytyminen kenties sekaisin?
Näitä ajatuksia aina tulee, varsinkin kun hoitaa nappulakoiria ja huomaa sen eron omiin koiriin, olen entistä tyytyväisempi siihen että uskalsin lähteä tähän kaikkeen ja myös siihen että on ollut onni saada pennunostajia jotka ovat koirien hyvinvointia ajatelleet ja tähän lähteneet. Kiitos teille siitä!
Iso kiitos kaikille kasvateilleni ja blogin lukijoille tästä vuodesta; vietetään rauhallinen joulu ja nautitaan lemmikeistämme. Meidän mopsien jouluruokana on isot lihaisat naudanluut ja laatuaikaa sylissä, paljon suukkoja ja halauksia.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivottaa Kennel Oscularia's
Kommentit
Lähetä kommentti